Talousvesi

Ympäristöterveydenhuolto valvoo toimialueellaan toimitetun veden laatua ottamalla säännöllisesti vesinäytteitä eri puolilta vesijohtoverkostoa sekä vedenottamolta ennen ja jälkeen veden käsittelyn. Lisäksi vedenottamot ja niiden lähiympäristö, vesitornit ja vesilaitosten omat käyttötarkkailun tulokset tarkastetaan säännöllisesti.

Vesilaitoksen talousveden valvontatutkimusohjelma

Vesilaitos on vastuussa toimittamansa veden laadusta. Vesilaitoksen on säännöllisesti tiedotettava veden laadusta veden käyttäjille.

• Veden laatua valvotaan ottamalla säännöllisesti vesinäytteitä.
• Näytteitä otetaan vesijohtoverkostosta, vedenottamolta ennen ja jälkeen veden käsittelyn.
• Vesilaitosten oman käyttötarkkailun tulokset tarkastetaan säännöllisesti.
• Vedenottamoiden lähiympäristö sekä vesitornit tarkastetaan säännöllisesti.

Vesilaitoksen on yhteistyössä terveydensuojeluviranomaisen kanssa laadittava valvontatutkimusohjelma. Valvontatutkimusohjelmassa arvioidaan veden laatuun liittyvät riskitekijät sekä säännöllisen näytteenoton tarve.

Valvontatutkimusohjelmaan liitetään lisäksi vesilaitoksen varautumissuunnitelma erilaisten veden laatuun liittyvien häiriöiden varalle.

Jos havaitset vesijohtovedessä epätavallisia muutoksia, ota yhteys kiinteistön isännöitsijään tai vettä toimittavaan laitokseen. Jos epäilet veden olevan syynä sairastumiseen, ota yhteyttä ympäristöterveydenhuoltoon. Virka-ajan ulkopuolella ota yhteyttä terveyskeskuspäivystykseen tai vesilaitoksen päivystysnumeroon.

Kaivoveden laatua kannattaa tutkituttaa laboratoriossa, ennen kuin uusi kaivo otetaan käyttöön.
Tutkimus on syytä uusia vähintään kolmen vuoden välein, koska kaivoveden laatuongelmia ei yleensä pysty aistein havaitsemaan.

Veden laatu kannattaa tutkia aina, kun kaivoveden laatu on muuttunut lyhyessä ajassa tavanomaista poikkeavaksi. Selvästi muuttunutta vettä ei pidä juoda keittämättä. Kaivon rakenteiden kunto kannattaa myös tarkastaa säännöllisesti.

Kaivoveden laatua voidaan yleensä parantaa huomattavasti pelkästään kunnostamalla kaivo. Etenkin rakenteiden kuntoon, saumojen tiivistykseen, tuuletukseen ja pintavesien poisohjaamiseen on kiinnitettävä huomiota.

• maaperäbakteerien korkeat pitoisuudet
• suolistobakteerien esiintyminen
• raudan ja mangaanin korkeat pitoisuudet
• veden liiallinen happamuus.

• rikkivedyn aiheuttama haju
• rannikon ja pääteiden läheisyydessä olevien kaivojen veden suolaisuus
• korkea radonpitoisuus.

Itä-Uudenmaalla erityinen ongelma on kaivoveden korkea fluoridipitoisuus. Fluoridi on yleisimmin porakaivojen ongelma, mutta ajoittain liian korkeita pitoisuuksia todetaan myös rengaskaivoissa.

Itä-Uusimaa kuuluu alueeseen, jossa on todettu kohonneita radon- ja uraanipitoisuuksia lähinnä porakaivovedessä. Radonin säteilyvaikutukselle altistuu hengitysteitse, koska se haihtuu helposti ilmaan vettä käytettäessä. Lisäksi veden mukana nielty radon aiheuttaa säteilyä mahalaukulle. Juomaveden uraanin kemiallinen myrkyllisyys on suurempi riski kuin sen säteilyn aiheuttama riski. Uraani vaikuttaa haitallisesti lähinnä munuaisiin.

Porakaivojen radon- ja uraanipitoisuudet on hyvä tutkia terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Jos radon- tai uraanipitoisuus kaivovedessä on korkea, ensisijainen vaihtoehto on liittyminen kunnan vesijohtoverkkoon. Jos se ei ole mahdollista, talousvesi voidaan puhdistaa haitallisista aineista.

Kaivoveden laatua voidaan yleensä parantaa huomattavasti pelkästään kunnostamalla kaivo. Etenkin rakenteiden kuntoon, saumojen tiivistykseen, tuuletukseen ja pintavesien poisohjaamiseen on kiinnitettävä huomiota.

Kaivoveteen voi liueta maaperässä luonnostaan esiintyviä kemiallisia epäpuhtauksia. Täysin kirkas ja hyvänmakuinenkin vesi voi sisältää terveydelle haitallisia aineita. Esimerkiksi arseenia, fluoridia, radonia ja uraania ei haista eikä maista vedestä, vaikka niiden pitoisuudet olisivat suuria. Rauta ja mangaani maistuvat tunkkaiselle ja saattavat värjätä vesikalusteita ja tekstiilejä.

Kaivoveden saastuminen kemikaaleilla on harvinaista. Ajoittain kuitenkin havaitaan esimerkiksi bensiinin varomattomasta säilytyksestä ja lämpöporakaivojen lämmönsiirtonesteiden vuodoista johtuvia laatuongelmia kaivovedessä.

Porvoon ympäristöterveydenhuolto on analysoinut tiedossaan olevien kaivovesinäytteiden analyysituloksia yksityiskaivoista ja koonnut niistä yhteenvetoa alueittain. Yhteenveto on tarkoitettu avuksi havainnollistamaan eri alueiden kaivovesien laadun yleiskuvaa ja auttamaan yksityishenkilöitä arvioimaan omassa kaivovedessä mahdollisesti olevia huomion arvoisia erityispiirteitä.

Kaivonäytteet on otettu vuosien 2006–2015 aikana yksityishenkilöiden kaivoista yksittäisanalyyseina. Tähän yhteenvetoon on otettu mukaan noin 450 analyysitulosta (sekä rengas- että porakaivojen vesinäytetuloksia). Suurin osa saatavilla olleista analyysituloksista oli Porvoon, Sipoon ja Loviisan alueen kaivoista. Tuloksia on koottu kaupunginosakohtaisesti niiltä alueilta, joista tietoa oli saatavilla useammista kaivoista.

Suomessa vesilaitosten toimittama talousvesi on erittäin hyvälaatuista ja sitä on turvallista käyttää. Talousveden laatua koskeva lainsäädäntö edellyttää, että talousvedessä ei saa olla mitään sellaisia eliöitä eikä aineita, joista voi aiheutua veden käyttäjälle terveydellistä haittaa.

Lainsäädännössä laitokset on jaoteltu suuriin ja pieniin laitoksiin. Suuria laitoksia ovat ne, jotka toimittavat vettä vähintään 10 m3 päivässä tai vähintään 50 henkilön tarpeisiin. Kaikkein suurimpien talousvettä toimittavien laitosten – sellaisten, jotka toimittavat vettä vähintään 1000 m3 päivässä taikka vähintään 5000 käyttäjälle – talousveden laatutiedot toimitetaan Euroopan komissiolle. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) laatii vuosittain raportin näiden laitosten veden laadusta ja raportti julkaistaan Valviran verkkosivuilla.